Lyhyesti: minulla ei ole enää matkapuhelinliittymää.

Pitemmin: Nyt tulee kerrankin vuodatus. Olishan tätä voinut editoida, tai vielä parempaa, jättää julkaisematta. Enpä vaan viitsinyt estää itseäni.

Olen ajautunut ongelmiin maailmassa toimimisen kanssa. Yritykseni saada veronpalautuksia Irlannista ajautui klassiseen lukion psykologiankirjan sanastossa annettuun esimerkkiin:

basaaligangliot: katso tyvitumakkeet
tyvitumakkeet: katso ekstrapyramidijärjestelmä
ekstrapyramidijärjestelmä: katso basaaligangliot.

kansan kielellähän kyse on noidankehästä. Yksi luukku kieltäytyy palvelemasta ja osoittaa toista, toinen osoittaa tietokonetta ja tietokoneen kautta viesti välittyy ensimmäiselle luukulle josta vastauksena kehoitetaan käyttämään tietokonetta, koska se on niin paljon kätevämpää. Siis kuin suoraan kolmannen maailman virastoista, joissa ei oikeastaan auta muu kuin alkaa kaivaa kuvetta ja maksaa palvelusta, jonka pitäisi olla ilmainen.


Tämä oli esimerrki julkisesta palvelusta, joka on hoidettu esimerkillisen huonosti. Siirrytään tämänkertaisen case-studymme puolelle eli yksityisen suomalaisen kännykkäoperaattorin kohdalle, jossa luulisi asiakaspalvelun olevan kohdallaan.

Täällä järjestäytyneessä pohjolassa ajauduin yllättäen ongelmiin Elisan kanssa. Ollessani tutustumassa kolmannen maailman korruptioon paikan päällä, tililtäni suoraveloitettiin reilut tuhat euroa kännykkälaskuna - tämä jokseenkin romutti hienovaraisen taloudellisen tilanteeni, ja myöhempi lasku jäi tilini vähäisen saldon takia maksamatta ajallaan. Eräänä kylmänä mutta aurinkoisena maanantaiaamuna liittymäni katkaistiin. Eipä muuta kuin marssimaan asiakaspalveluun. Vaan sepä ei enää ollut vanhassa paikassaan. Operaattorin kaupassa tiedettiin kertoa, että asiakaspalvelu on nykyään vain puhelimitse tavoitettavissa. Vaan milläpä minä sinne sitten soitan? Pankissa tiedettiin kertoa, että laskuni on maksettu automaattisesti, mutta sen eräpäivä on ollut niin myöhään, että liittymä ehdittiin sulkea. Minun, 7 vuotta uskollisesti asiakkaana pysyneen, aina laskuni maksaneen asiakkaan liittymä suljettiin siis samana päivänä kun lasku pankissa automaattisesti maksettiin.

Ymmärrän hyvin, miksi näin kävi. Olen itse ollut kääntämässä kyseisen firman laskutusjärjestelmään liittyvää dokumentaatiota englanniksi, jotta toiminnot voitaisiin ulkoistaa Intiaan. Laatu oli hiuksianostattavan huonoa ja mukana oli kommentteja, joita lukiessa ei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.

Irtisanoin liittymäni välittömästi. Tämä sentään osattiin tehdä eräässä näistä operaattorin liikkeistä. Mutta en pääse tutustumaan järkyttävän suureen laskuuni, ellen maksa 7,80euroa kuukautta kohden saadakseni puheluerittelyn. Tämä aiheuttaa suunnatonta turhaantuneisuutta, sillä lompakossani on reilu 6 euroa ja nostin viimeiset 15 senttiä tililtäni lakkauttaessani sen kyllästyttyäni lukemaan lehdistä jälleen uusista pankin omistajanvaihdoksista.

Olen jättänyt palautetta yhteydenottopyyntöineen Elisan verkkosivuille, mutta eihän sieltä ole mitään kuulunut. Välittömin tuntoni pahan olon suhteen on seuraava:

Ensiksi syytän tietysti itseäni - olihan hölmöä käyttää kännykkää ulkomailla ilman saldorajoituksia. Ties mistä köyhää valkoista miestä riistävät intialaisoperaattorit ovat minua laskuttaneet.

Toiseksi syytän noita intialaisoperaattoreita. Intialaisilla on kummallinen käsitys, että kaikki valkoiset ovat rikkaita ja siellä nälkäpalkalla kehitystöitä tekevää riistetään jokaisessa asiassa mahdollisimman tehokkaasti. Tällä hetkellä rahavarantoni ovat noin 350 rupiaa. Sillä pitäisi sitten tämä kuukausi elää maassa, jossa lounas yliopistolla maksaa 150 rupian verran.

Kolmanneksi syytän operaattoria siitä, että asiakaskontakti on tehty mahdollisimman mekaaniseksi ja palvelut on karsittu minimiin. Minulla ei ole mahdollisuutta kommunikoida osaavan asiakaspalvelijan kanssa, vaan voin vain jutustella myyntimiehen kanssa, joka voi tilata minulle puheluerittelyn hintaan 7,80. Juurikin puheluerittelyjä kaipaavat ne tukalassa rahatilanteessa olevat, jotka haluavat pitää tarkkaa kirjaa menoistaan. 7,80 on kohtuuton summa tästä palvelusta. Samaan aikaan Elisan tulos on huomattavan hyvä.

Koen itseni uhriksi enkä pääse kommunikoimaan kenenkään kanssa aiheesta. Minulle jää vain väkivaltaiset fantasiani siitä, miten pystyisin mahdollisimman tehokkaasti rampauttamaan tämän yhtiön liiketoimintaa, ja valitettavasti en pysty varmaankaan juuri muuhun kuin särkemään jonkun kurjan ikkunan. Todennäköisesti tälläinen purkaus tekisi hyvää mielenrauhalleni, sillä niihin yhteiskunnallis-taloudellisiin rakenteisiin, jotka ovat kiukkuni aiheuttaneet, en pääse käsiksi.

Kilpailun ansiosta me maksamme yhä vähemmän ja vähemmän hyödykkeistä ja palveluista, mutta samalla näiden laatu tuntuu kärsivän. Koska suomalaisen hymyilevä naama tiskin takana on niin kohtuuttoman kallis verrattuna 'järkeistettyyn' tietokone+kuulokkeet -settiin, on asiakaspalveluissa siirrytty teknisiin jonotusjärjestelmiin. Kehnosti palkattujen puhelintyöläisten vaihtuvuus on kuitenkin sillä tasolla, että ammattitaidosta ei voi olla takuussa. Olen itse ollut vastaavassa puhelintyössä, ja työnantajan kehotuksesta laverrellut puuta heinää jos en ole tarkkaan tiennyt - sillä viimeinen asia mitä asiakkaalle voi puhelimessa sanoa on: "en tiedä".

Haluaisin pureutua talouden lakien saneleman kehityksen olemukseen, mutta pelkään että minulla ei ole siihen riittäviä keinoja, ja vaikka saisinkin puristettua sen syvimmän olemuksen tähän tekstiksi, minulta puuttuvat niin kontaktit kuin retoriset keinotkin innostaa vaikutusvaltaisia ihmisiä miettimään sen lainalaisuuksia uudestaan. Tarkastelussa, jota haluaisin tehdä, olisi keskiössä kolme asiaa: yhteiskuntaluokkien muovautuminen nykytalouden alaisuudessa, liikkuvan pääoman kasvaminen sekä talousajattelun yksipuolisuus eli ajatus tarpeeksi kasvusta, jonka suuntaa ei kontrolloida. Mutta eivät rahkeet riitä. Siksi kirjoitan kaoottisesti jotain aivan turhaa tuohon alle. Onneksi ei tarvitse maksaa palstatilasta.

Länsimaissa on vauras ja lukuisa keskiluokka. Mitenkään maalailematta salaliittoteorioita, väitän että keskiluokan ja alemman yläluokan yhdistäminen hiljakseen on jonkin intressiryhmän piirissä. Siinä missä työväen- eli alaluokka ja porvaristo eli yläluokka ovat määräytyneet tuotantovälineiden omistussuhteiden mukaan (omistava vs. palkollinen), on keskiluokka määräytynyt kulutustuotteiden omistussuhteiden mukaan. Keskiluokan edustaja on usein palkollinen, mutta omistaa asunnon, auton ja tolkuttomasti mukamas muodikasta krääsää. erotuksena duunariin, joka elää vuokralla askeesissa.

Luottaen tuohon mutu-mittareiden kuninkaaseen, Zeitgeistiin, tuntuu siltä että keskiluokasta haluttaisiin tehdä omistavaa luokkaa so. porvaristoa. Konservatiiviset poliittiset voimat suorastaan kehoittavat meitä sijoittamaan ylimääräisen rahamme ja hieman ehkä tarvitsemastammekin sijoitusrahastoihin, tai vielä parempaa, suoraan osakkeisiin - onhan monen suomalaisen pörssiyhtiön omistajuuden pysyminen kotimaassa vaakalaudalla.

Moni on sen jo paremmin sanonut enkä oikein tiedä miksi vaivaudun tämän edes mainitsemaan, mutta tuskin sitä voi liian montaa kertaa sanoa: vapaasti liikkuva pääoma synnyttää vaurautta ja kasvattaa tuloeroja. Yritystoiminnan ainoa sidosryhmävaikuttaja on useinkin vain omistajat. Nämä omistajat ovatkin sitten usein rahastoja, vaikkapa eläkesäätiöitä. Kumotkaa joku väitteeni, mutta kun omistajille eli tässä tapauksessa eläkesäätiölle tahkotaan voittoja toimintoja karsimalla kuluja eli vaikkapa asiakaspalvelijoita, pienennetään verokantaa jolla pitäisi tarjota palveluja vaikkapa eläkesäätiön asiakkaille so. eläkeläisille, jotka myös eniten kärsivät siitä, että kunnollista asiakaspalvelua ei ole saatavilla.

Onko niin, että riistetystä duunarista on ensin tullut kulutuskykyinen keskiluokkainen työntekijä (erotuksena työläiseen?)ja tästä on nyt tulossa osakkeiden omistuksen ansiosta porvari? Onko vihoviimeinenkin paskatyöläispalkollinen myös tuotantovälineiden omistaja? Voiko yritysten tuottama varallisuus jakautua kansan kesken tasaisesti? Eikö porvari olekaan ihmiselle susi? Keskiluokan varallisuuden vieminen pörssiin nykyisissä taloudellisissa oloissa voi varmaankin synnyttää enemmän voittajia kuin häviäjiä tällä puolella maapalloa. Kenen selkänahasta nämä voitot revitään, sitä on parempien yöunien toivossa parempi olla ajattelematta.

Silloin tällöin joku sijoittaa stonesofteihin ja menettää rahansa. Mitäpä pienestä, sitähän sattuu alinomaan jassossa tai pokeripöydässä. Asiantuntija on tietysti etulyöntiasemassa, ja asiantuntijuuttahan voi jokainen hankkia opiskelemalla. Mutta minua arveluttaa kovasti ajatus siitä, että valtaosa ihmisistä joutuisi perehtymään talouden, erityisesti pörssitalouden lakeihin ja soveltamaan niitä päivittäisissä pankkiasioissaan- tämä ajattelutapa saattaisi seurata muuallekin elämään - näenhän minäkin näkymättömiä rakenteita ympärilläni vainoamassa minua vain koska olen lukenut niistä.

Minulta on riistetty vuorovaikutusmahdollisuuden myötä ajatus siitä, että olisin asiakkaana jotenkin tärkeä asiakas operaattorille. Tunnen, että sen sijaan että minulle olisi tarjottu palvelua, minua onkin riistetty kaikki nämä vuodet, mutta en ole tajunnut sitä niin kauan kuin laskut on maksettu ajallaan. Tämä riistäminen ei siis käy selväksi laskujen eurosummista, vaan siitä suhtautumisesta, mikä asiakasta kohtaan vallitsee. Asiakas on rahanteon työkalu, historiaton, ja jos siihen vuosien jälkeen on tullut jokin pikku vika sen voi heittää pois - pakissa on kuitenkin tarpeeksi monta vastaavaa värkkiä, ja tämä oli vielä niinkin vanhanaikainen asiakas ettei halunnut 3G-puhelinta tai datasiirtopalveluita.

Nyt olen ajautunut tilanteeseen, jossa minulla ei ole minkäänlaista käsitystä elegantista ulospääsystä. Olen tullut nimittäin siihen johtopäätökseen, että läntinen pääomavaltainen voittoatavoitteleva sivilisaatio on kerrassaan paska paikka ja mietin kuumeisesti, miten voisin parhaiten äänestää jaloillani tätä kaikkea talous- ja mediasaastaa vastaan. Niin vakavan anomian uhri en kuitenkaan ole, että miettisin miten ruhoni parhaiten hoitaisin kuuden jalan syvyyteen.

Voi miten onnellinen olisinkaan, jos voisin jatkaa elämästä pikkuporvarillisessa kuplassa, jossa asiakaspalvelu pelaisi hädän hetkellä eikä köyhää rangaistaisi köyhyydestään. Kuluttajana minulla on tietenkin valta ja oikeus valita. Vaan valita mistä? Toisesta brändistä joka tarjoaa aivan samaa paskaa?

Nyt saa riittää. Taskussani polttelee 6,95€ ja tiedän että niitä en ainakaan sijoita uuteen kännykkäliittymään.