[piru tätä kategorisointia - tämän pitäisi kuulua sekä Intia-, että Irlanti-kategorioihin, mutta eihän nyt mitenkään onnistu. Olkoon nyt Intia kun siitä o puhe vaikka vihreällä saarella tämä on kirjoitettu.]

Paluu läntiseen maailmaan sujui ongelmitta. Wienin modernin taiteen museon Erwin Wurm -näyttely ja Tower Recordsista vitosella irronnut Ninja Tunen 2006 sampleri johdattivat takaisin länsimaisen rappiotaiteen pariin ja toimivat raikkaan ilman ja Dublinin kuppiloiden ohella mainiona terapiana väsyneelle matkaajalle.

Nyt on elämä helppoa ja laiskaa. Ei tarvitse kuin kiipeillä, käydä teatterissa ja juoda Guinnessia. Voisi yrittää miettiä mitä jäi Intian reissusta kouraan ja teenkin oitis mahdottoman naiivin listan aiheesta:

• En kävelijän asemassa kunnioita suojateitä tai punaisia valoja enää edes sen vähän vertaa mitä ennen reissuun lähtöä.
• Olen omaksunut tiukemman "elä ja anna elää" -asenteen enkä oikein osaa katsoa ketään nenänvartta pitkin.
• Delhin jälkeen Dublinin katukuva näyttää siistiltä, kadulla kulkevat nuorukaiset komeilta ja naiset kauniilta. (Tämä on huomattavan radikaali muutos entisiin näkemyksiini aiheesta!)
  
• Nautin sateesta.

Katsellaan kauanko tätä riemua kestää. Ja katsellaan kerkeänkö Suomeen jouluksi. Pitäisi katsella lentoja mutta kun tuo selaimen osoiterivi on niin kovin kaukana että en jaksa millään kurottaa sinne asti kirjoittaakseni ryanair tai jotain.

Kaikki kiipeilevät kotipojat ja -tytöt voi vähän fiilistellä Fontainebleun meisinkejä youtubesta: "You can get rid of your temper, but not by losing it". Kuka lähtee ensi kesänä kiertämään Alppeja Volkkarin minibussilla?