Lyhyesti: minulla ei ole enää matkapuhelinliittymää.

Pitemmin: Nyt tulee kerrankin vuodatus. Olishan tätä voinut editoida, tai vielä parempaa, jättää julkaisematta. Enpä vaan viitsinyt estää itseäni.

Olen ajautunut ongelmiin maailmassa toimimisen kanssa. Yritykseni saada veronpalautuksia Irlannista ajautui klassiseen lukion psykologiankirjan sanastossa annettuun esimerkkiin:

basaaligangliot: katso tyvitumakkeet
tyvitumakkeet: katso ekstrapyramidijärjestelmä
ekstrapyramidijärjestelmä: katso basaaligangliot.

kansan kielellähän kyse on noidankehästä. Yksi luukku kieltäytyy palvelemasta ja osoittaa toista, toinen osoittaa tietokonetta ja tietokoneen kautta viesti välittyy ensimmäiselle luukulle josta vastauksena kehoitetaan käyttämään tietokonetta, koska se on niin paljon kätevämpää. Siis kuin suoraan kolmannen maailman virastoista, joissa ei oikeastaan auta muu kuin alkaa kaivaa kuvetta ja maksaa palvelusta, jonka pitäisi olla ilmainen.

Tämä oli esimerrki julkisesta palvelusta, joka on hoidettu esimerkillisen huonosti. Siirrytään tämänkertaisen case-studymme puolelle eli yksityisen suomalaisen kännykkäoperaattorin kohdalle, jossa luulisi asiakaspalvelun olevan kohdallaan.

Täällä järjestäytyneessä pohjolassa ajauduin yllättäen ongelmiin Elisan kanssa. Ollessani tutustumassa kolmannen maailman korruptioon paikan päällä, tililtäni suoraveloitettiin reilut tuhat euroa kännykkälaskuna - tämä jokseenkin romutti hienovaraisen taloudellisen tilanteeni, ja myöhempi lasku jäi tilini vähäisen saldon takia maksamatta ajallaan. Eräänä kylmänä mutta aurinkoisena maanantaiaamuna liittymäni katkaistiin. Eipä muuta kuin marssimaan asiakaspalveluun. Vaan sepä ei enää ollut vanhassa paikassaan. Operaattorin kaupassa tiedettiin kertoa, että asiakaspalvelu on nykyään vain puhelimitse tavoitettavissa. Vaan milläpä minä sinne sitten soitan? Pankissa tiedettiin kertoa, että laskuni on maksettu automaattisesti, mutta sen eräpäivä on ollut niin myöhään, että liittymä ehdittiin sulkea. Minun, 7 vuotta uskollisesti asiakkaana pysyneen, aina laskuni maksaneen asiakkaan liittymä suljettiin siis samana päivänä kun lasku pankissa automaattisesti maksettiin.

Ymmärrän hyvin, miksi näin kävi. Olen itse ollut kääntämässä kyseisen firman laskutusjärjestelmään liittyvää dokumentaatiota englanniksi, jotta toiminnot voitaisiin ulkoistaa Intiaan. Laatu oli hiuksianostattavan huonoa ja mukana oli kommentteja, joita lukiessa ei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.

Irtisanoin liittymäni välittömästi. Tämä sentään osattiin tehdä eräässä näistä operaattorin liikkeistä. Mutta en pääse tutustumaan järkyttävän suureen laskuuni, ellen maksa 7,80euroa kuukautta kohden saadakseni puheluerittelyn. Tämä aiheuttaa suunnatonta turhaantuneisuutta, sillä lompakossani on reilu 6 euroa ja nostin viimeiset 15 senttiä tililtäni lakkauttaessani sen kyllästyttyäni lukemaan lehdistä jälleen uusista pankin omistajanvaihdoksista.

Olen jättänyt palautetta yhteydenottopyyntöineen Elisan verkkosivuille, mutta eihän sieltä ole mitään kuulunut. Välittömin tuntoni pahan olon suhteen on seuraava:

Ensiksi syytän tietysti itseäni - olihan hölmöä käyttää kännykkää ulkomailla ilman saldorajoituksia. Ties mistä köyhää valkoista miestä riistävät intialaisoperaattorit ovat minua laskuttaneet.

Toiseksi syytän noita intialaisoperaattoreita. Intialaisilla on kummallinen käsitys, että kaikki valkoiset ovat rikkaita ja siellä nälkäpalkalla kehitystöitä tekevää riistetään jokaisessa asiassa mahdollisimman tehokkaasti. Tällä hetkellä rahavarantoni ovat noin 350 rupiaa. Sillä pitäisi sitten tämä kuukausi elää maassa, jossa lounas yliopistolla maksaa 150 rupian verran.

Kolmanneksi syytän operaattoria siitä, että asiakaskontakti on tehty mahdollisimman mekaaniseksi ja palvelut on karsittu minimiin. Minulla ei ole mahdollisuutta kommunikoida osaavan asiakaspalvelijan kanssa, vaan voin vain jutustella myyntimiehen kanssa, joka voi tilata minulle puheluerittelyn hintaan 7,80. Juurikin puheluerittelyjä kaipaavat ne tukalassa rahatilanteessa olevat, jotka haluavat pitää tarkkaa kirjaa menoistaan. 7,80 on kohtuuton summa tästä palvelusta. Samaan aikaan Elisan tulos on huomattavan hyvä.

Koen itseni uhriksi enkä pääse kommunikoimaan kenenkään kanssa aiheesta. Minulle jää vain väkivaltaiset fantasiani siitä, miten pystyisin mahdollisimman tehokkaasti rampauttamaan tämän yhtiön liiketoimintaa, ja valitettavasti en pysty varmaankaan juuri muuhun kuin särkemään jonkun kurjan ikkunan. Todennäköisesti tälläinen purkaus tekisi hyvää mielenrauhalleni, sillä niihin yhteiskunnallis-taloudellisiin rakenteisiin, jotka ovat kiukkuni aiheuttaneet, en pääse käsiksi.

Kilpailun ansiosta me maksamme yhä vähemmän ja vähemmän hyödykkeistä ja palveluista, mutta samalla näiden laatu tuntuu kärsivän. Koska suomalaisen hymyilevä naama tiskin takana on niin kohtuuttoman kallis verrattuna 'järkeistettyyn' tietokone+kuulokkeet -settiin, on asiakaspalveluissa siirrytty teknisiin jonotusjärjestelmiin. Kehnosti palkattujen puhelintyöläisten vaihtuvuus on kuitenkin sillä tasolla, että ammattitaidosta ei voi olla takuussa. Olen itse ollut vastaavassa puhelintyössä, ja työnantajan kehotuksesta laverrellut puuta heinää jos en ole tarkkaan tiennyt - sillä viimeinen asia mitä asiakkaalle voi puhelimessa sanoa on: "en tiedä".

Haluaisin pureutua talouden lakien saneleman kehityksen olemukseen, mutta pelkään että minulla ei ole siihen riittäviä keinoja, ja vaikka saisinkin puristettua sen syvimmän olemuksen tähän tekstiksi, minulta puuttuvat niin kontaktit kuin retoriset keinotkin innostaa vaikutusvaltaisia ihmisiä miettimään sen lainalaisuuksia uudestaan. Tarkastelussa, jota haluaisin tehdä, olisi keskiössä kolme asiaa: yhteiskuntaluokkien muovautuminen nykytalouden alaisuudessa, liikkuvan pääoman kasvaminen sekä talousajattelun yksipuolisuus eli ajatus tarpeeksi kasvusta, jonka suuntaa ei kontrolloida. Mutta eivät rahkeet riitä. Siksi kirjoitan kaoottisesti jotain aivan turhaa tuohon alle. Onneksi ei tarvitse maksaa palstatilasta.

Länsimaissa on vauras ja lukuisa keskiluokka. Mitenkään maalailematta salaliittoteorioita, väitän että keskiluokan ja alemman yläluokan yhdistäminen hiljakseen on jonkin intressiryhmän piirissä. Siinä missä työväen- eli alaluokka ja porvaristo eli yläluokka ovat määräytyneet tuotantovälineiden omistussuhteiden mukaan (omistava vs. palkollinen), on keskiluokka määräytynyt kulutustuotteiden omistussuhteiden mukaan. Keskiluokan edustaja on usein palkollinen, mutta omistaa asunnon, auton ja tolkuttomasti mukamas muodikasta krääsää. erotuksena duunariin, joka elää vuokralla askeesissa.

Luottaen tuohon mutu-mittareiden kuninkaaseen, Zeitgeistiin, tuntuu siltä että keskiluokasta haluttaisiin tehdä omistavaa luokkaa so. porvaristoa. Konservatiiviset poliittiset voimat suorastaan kehoittavat meitä sijoittamaan ylimääräisen rahamme ja hieman ehkä tarvitsemastammekin sijoitusrahastoihin, tai vielä parempaa, suoraan osakkeisiin - onhan monen suomalaisen pörssiyhtiön omistajuuden pysyminen kotimaassa vaakalaudalla.

Moni on sen jo paremmin sanonut enkä oikein tiedä miksi vaivaudun tämän edes mainitsemaan, mutta tuskin sitä voi liian montaa kertaa sanoa: vapaasti liikkuva pääoma synnyttää vaurautta ja kasvattaa tuloeroja. Yritystoiminnan ainoa sidosryhmävaikuttaja on useinkin vain omistajat. Nämä omistajat ovatkin sitten usein rahastoja, vaikkapa eläkesäätiöitä. Kumotkaa joku väitteeni, mutta kun omistajille eli tässä tapauksessa eläkesäätiölle tahkotaan voittoja toimintoja karsimalla kuluja eli vaikkapa asiakaspalvelijoita, pienennetään verokantaa jolla pitäisi tarjota palveluja vaikkapa eläkesäätiön asiakkaille so. eläkeläisille, jotka myös eniten kärsivät siitä, että kunnollista asiakaspalvelua ei ole saatavilla.

Onko niin, että riistetystä duunarista on ensin tullut kulutuskykyinen keskiluokkainen työntekijä (erotuksena työläiseen?)ja tästä on nyt tulossa osakkeiden omistuksen ansiosta porvari? Onko vihoviimeinenkin paskatyöläispalkollinen myös tuotantovälineiden omistaja? Voiko yritysten tuottama varallisuus jakautua kansan kesken tasaisesti? Eikö porvari olekaan ihmiselle susi? Keskiluokan varallisuuden vieminen pörssiin nykyisissä taloudellisissa oloissa voi varmaankin synnyttää enemmän voittajia kuin häviäjiä tällä puolella maapalloa. Kenen selkänahasta nämä voitot revitään, sitä on parempien yöunien toivossa parempi olla ajattelematta.

Silloin tällöin joku sijoittaa stonesofteihin ja menettää rahansa. Mitäpä pienestä, sitähän sattuu alinomaan jassossa tai pokeripöydässä. Asiantuntija on tietysti etulyöntiasemassa, ja asiantuntijuuttahan voi jokainen hankkia opiskelemalla. Mutta minua arveluttaa kovasti ajatus siitä, että valtaosa ihmisistä joutuisi perehtymään talouden, erityisesti pörssitalouden lakeihin ja soveltamaan niitä päivittäisissä pankkiasioissaan- tämä ajattelutapa saattaisi seurata muuallekin elämään - näenhän minäkin näkymättömiä rakenteita ympärilläni vainoamassa minua vain koska olen lukenut niistä.

Minulta on riistetty vuorovaikutusmahdollisuuden myötä ajatus siitä, että olisin asiakkaana jotenkin tärkeä asiakas operaattorille. Tunnen, että sen sijaan että minulle olisi tarjottu palvelua, minua onkin riistetty kaikki nämä vuodet, mutta en ole tajunnut sitä niin kauan kuin laskut on maksettu ajallaan. Tämä riistäminen ei siis käy selväksi laskujen eurosummista, vaan siitä suhtautumisesta, mikä asiakasta kohtaan vallitsee. Asiakas on rahanteon työkalu, historiaton, ja jos siihen vuosien jälkeen on tullut jokin pikku vika sen voi heittää pois - pakissa on kuitenkin tarpeeksi monta vastaavaa värkkiä, ja tämä oli vielä niinkin vanhanaikainen asiakas ettei halunnut 3G-puhelinta tai datasiirtopalveluita.

Nyt olen ajautunut tilanteeseen, jossa minulla ei ole minkäänlaista käsitystä elegantista ulospääsystä. Olen tullut nimittäin siihen johtopäätökseen, että läntinen pääomavaltainen voittoatavoitteleva sivilisaatio on kerrassaan paska paikka ja mietin kuumeisesti, miten voisin parhaiten äänestää jaloillani tätä kaikkea talous- ja mediasaastaa vastaan. Niin vakavan anomian uhri en kuitenkaan ole, että miettisin miten ruhoni parhaiten hoitaisin kuuden jalan syvyyteen.

Voi miten onnellinen olisinkaan, jos voisin jatkaa elämästä pikkuporvarillisessa kuplassa, jossa asiakaspalvelu pelaisi hädän hetkellä eikä köyhää rangaistaisi köyhyydestään. Kuluttajana minulla on tietenkin valta ja oikeus valita. Vaan valita mistä? Toisesta brändistä joka tarjoaa aivan samaa paskaa?

Nyt saa riittää. Taskussani polttelee 6,95€ ja tiedän että niitä en ainakaan sijoita uuteen kännykkäliittymään.

Ice is the new cool! The reason for the seeminly nonsensory title of this entry is the weekend of 5th to 7th of January which I and Niamh spent in Rjukan in Norway, learning the basics of ice climbing and about the numerous more or less deadly dangers involved.

As the village of Rjukan failed to provide me with new batteries for my old camera, we had to resort to a 800 ASA disposable camera. And the results are horrendous. Let's have a look anyway:


Niamh belaying Daniel from Sweden.

The conditions were bad. Usually the season starts around October or November, but this year the ice falls were only forming in the beginning of january. The icicles you can see here should grow all the way down before they can be climbed - which they would have been if the weather was normal.


Top roping an M7ish climb on the 3rd day. Niamh climbing, Daniel belaying and our instructor Andreas looking.

Vielä on pyhiä asioita. Allekirjoittanut lentää Suomeen jouluaattona, suoraan joulupöydän liha kalapatojen ääreen. Että nähdäänpä silloin. Niin, ja jos satutte kuulemaan vapaasta huoneesta jossain kantakaupungin liepeillä niin viestiä tähän suuntaan, kiitos.

And another thing: I discovered the secret of eternal youth. Me and Niamh are heading out to Rjukan in the first week of January to do some ice climbing. A sad geek as I am, I began stacking on gear right away. One of the more elegant pieces of clothing I found in the Patagonia outlet (cheap!) is the R1 Hoody (here in combination with the lovely Guide pants in this fall´s colours). While doing the photo on the left, I felt like a 10-year old boy. If you don't have an R1, put on a more conventional ninja hood, make a pose and stay forever young!

Finally I present some photographic evidence of my visit in India.



A view of Delhi rooftops from the well-protected balcony of our flat.



Varanasi a.k.a. Benares. Holy river Ganga was flooding after monsoon. Smoke comes from burning bodies.



Actually, the river flooded so much that some temples on the river banks were totally flooded...



...but that did not stop people from worshipping them from dry land.



Supposedly the lizards feed on insects. When given a choice between sharing a room with reptiles or mosquitos, I'll choose this fellow anytime.



The papaya lassi had a vomit-like aftertaste and rest of the food was highly below average, but the scenery from the rooftop terasse of the restaurant in Manali was certainly nice.


Do you have problems choosing which tarpaulin to get? Look no further!



The most naked things in India are the statues in the National Gallery. This is one of the more decent ones. A lot better than Maxim.



President's residence. Considering that chistians consist a 3-4% minority in India, the Brits had to disguise the cross as a... well, whatever that is.



Diwali is the festival of the year. Supposedly a combination of christmas, new year and every religious holiday, it is a time when gifts are given and firecrackers are used in generous amounts. Obviously, some people in Mumbai would prefer that there would be a little less noise.



The lyrics of the song lie... Indian moon is not hotter than the sun - how else would the giant ants survive there?



Sunset in Goa.



The Krishnas seem to know something that I do not.



Electrians wanted. Apply to Malviya Nagar, G-Block, New Delhi.



Ioana tries the job of a basket salesperson.



2/3 of the Malviya Nagar trainee flat residents in Lodhi Gardens. From left: me, Bozo, Ioana and Dana.

[piru tätä kategorisointia - tämän pitäisi kuulua sekä Intia-, että Irlanti-kategorioihin, mutta eihän nyt mitenkään onnistu. Olkoon nyt Intia kun siitä o puhe vaikka vihreällä saarella tämä on kirjoitettu.]

Paluu läntiseen maailmaan sujui ongelmitta. Wienin modernin taiteen museon Erwin Wurm -näyttely ja Tower Recordsista vitosella irronnut Ninja Tunen 2006 sampleri johdattivat takaisin länsimaisen rappiotaiteen pariin ja toimivat raikkaan ilman ja Dublinin kuppiloiden ohella mainiona terapiana väsyneelle matkaajalle.

Nyt on elämä helppoa ja laiskaa. Ei tarvitse kuin kiipeillä, käydä teatterissa ja juoda Guinnessia. Voisi yrittää miettiä mitä jäi Intian reissusta kouraan ja teenkin oitis mahdottoman naiivin listan aiheesta:

• En kävelijän asemassa kunnioita suojateitä tai punaisia valoja enää edes sen vähän vertaa mitä ennen reissuun lähtöä.
• Olen omaksunut tiukemman "elä ja anna elää" -asenteen enkä oikein osaa katsoa ketään nenänvartta pitkin.
• Delhin jälkeen Dublinin katukuva näyttää siistiltä, kadulla kulkevat nuorukaiset komeilta ja naiset kauniilta. (Tämä on huomattavan radikaali muutos entisiin näkemyksiini aiheesta!)
  
• Nautin sateesta.

Katsellaan kauanko tätä riemua kestää. Ja katsellaan kerkeänkö Suomeen jouluksi. Pitäisi katsella lentoja mutta kun tuo selaimen osoiterivi on niin kovin kaukana että en jaksa millään kurottaa sinne asti kirjoittaakseni ryanair tai jotain.

Kaikki kiipeilevät kotipojat ja -tytöt voi vähän fiilistellä Fontainebleun meisinkejä youtubesta: "You can get rid of your temper, but not by losing it". Kuka lähtee ensi kesänä kiertämään Alppeja Volkkarin minibussilla?

A half page full color ad from the Indian Express on November 20th 2006.

The actual text will follow...

After the saturday hash run (means 8-9km of jogging on a weird route, not cannabis smuggling) we had a slight urge to continue the drinking binge. And how convenient, the Sikkimese population of Delhi were having a party. But as so many times before when we have tried to go out in Delhi, the savonian superhero struck again.

As we approached the venue of the party, I noticed a young man with blood all over his face leaving the scene in the shadows of the houses. A polica car was parked in front of the club, and a massive amount of young people with northeastern Indian features were pouring out. Another police car was also approaching. Our local friend did some inquiries and found out that supposedly a cop was beaten in the party earlier and the polica were taking names of people. Being on the guest list, our friend suggested that we move away ASAP. I saw a few police officers taking down a young man and started kicking him while he was on the ground. Bystanders were visibly agitated and some were about to intervene, but the police had to only lift his bamboo stick into striking pose to make the crowd go back.

We left and I could not help but to think about the recent case in Finland when a bypasser recorded with his mobile phone how security guards used unnecessary violence and after the video was released in the net the police started an investigation. Then again, YouTubing a clip about Indian police brutality would hardly lead to any legal action here, in the world's largest democracy.

Really, the next post will be about taxes...

Thanks to Maria's example, I set a statcounter for this page. Now it seems I have received visitors through Google keywords "indian sex" and "sex travel in mogolia". In order to try to maintain some kind of sense of decency regarding Google ranking, I guess I should not write about India Today's young men's sex survey results. (Only thing to mention: of unmarried men between he age of 16-25, 49% have had sexual encounters with prostitutes or call girls.)

As I still haven't finished my thorough economical analysis and the text titled "tax free for tourists (and businessmen registered ans political parties)" is not yet ready, the competition in the post below is still open.

Update: recent keyword activity reported by statcounter: `delhi fuck me now` and `tissigalleria`. I love the internet. BTW, Vuodatus.net is doing some kind of maintanance and it seems that commenting does not work very well at the moment.

As the city government of Delhi is enforcing the supreme court's order to shut down 41 000 to 44 000 (varies according to the source) shops that are operating in illegal buildings or areas that are planned for residential use, and as paramilitary forces are deployed in market areas to stop protests turning violent, it is time to escape reality into the wonderful world of women's and men's magazines!

Marie Claire, Indian edition

This came as a surprise. I expected some international harmless stuff, and found a magazine that actually deals with women's issues. And not only women's, the last one had an article about transgender people, hijras (of which Maria recently wrote in her blog in Finnish).

The 'on your mind' page has a few interesting things from readers, quite different from the western ones. Let's have a look on a few problems that an Indian woman might encounter in her relationship:

and another one:


For the first one, there is the usual advice of trying to work on the relationship to make it work blah blah and then in the end something I did not quite expect:


e.g. 'get a lover or get a divorce'. In a country where brides are burned and domestic violence is almost a norm, I do hope this advice does not lead to too much bloodshed.

Cosmopolitan, again the Indian edition

Now this seems to be normal international bullshit with a few changed images. What makes it interesting, in addition to the lingerie ads, is the contrast to the apparent values of Indian society. In a society where openly talking about premarital sex seems to be a taboo, the following advice what to do to your boyfriend (not husband!) is almost scandalous. Or maybe the readers more attuned with the Indian culture can correct me.

Anyway, as this is a blog for the whole family, I have censored the words penis and frenulum (although I have no idea if frenulum should be considered a dirty word or not).


Maxim, yes, you guessed right: the Indian edition

While the women are wondering what to do with their relationships, the men are pondering age-old questions about babes in bikinis and the realness of explosions. This brings us to our competition:



Write your guess for the right sequence in the comments! The first one with the right guess will win a real indian edition of his/her favourite magazine of the ones listed above, delivered when I eventually get home! Competition is open until my next post, which will be a little more intellectual and probably titled "tax free for tourists (and everyone else)". If no right answer is provided by then, the closest one gets the price. Cheating will be punished by the karmic cycle.

Disclaimer: I have not bought any of the above magazines and do not endorse in any way buying any of these. They belong to my ex-flatmates Karo and Olga, who got them for free at some festival market.

Olen nyt palannut Delhiin.

Olen myöskin lukenut Supernaiivin. Se on ihan mukava kirja, mutta ei se mielestäni ihan maailmoja kaatanut. Olen kyllä aivan samaa mieltä päähenkilön kanssa elämän prioriteeteista.

Teen nyt listan mielenkiintoisista ihmisistä, joihin olen Goan reissun aikana törmännyt:

• Mumbailainen taksikuski, joka kysyi meiltä keskusrautatieasemalla, minne olemme menossa. Vastasimme, että Goalle. Tästä mies riemastui ja totesi: "You foreigners, when you go to Goa, you just... fuck and go, fuck and go, fuck and go..." Näitä viimeisiä lauseita tämä hymyilevä mies korosti lantion ja käsien liikkeillä riemukkaan irvokkaasti. Valitsimme kuitenkin toisen kuskin.
  
  
• Nigerialaisheimon prinsessa, joka ilmoitti olevansa hyvin kallis vaimo - hänen maassaan kun on miehen tapana maksaa myötäjäiset - sekä daaminsa kaikki kulut ja silloin tällöin tarjota jokunen illallinen myös tämän ystävättärille. Minä pidän enemmän eurooppalaisista naisista. He kun ovat niin halpoja.
  
  
• Edelliseen mitenkään liittymättä, liikemies John, myöskin "from the Nig". Mies esittäytyi: "I'm a businessman. I give and I take." ja myöhemmin, sivellen ylähuuliaan "If you need anything, just give me a call." Kokkelikauppias selkeästi otti illan aikana enemmän kuin antoi, sillä seuraavana päivänä saimme kuulla että hän oli illanvieton päätteeksi ajanut skootterillaan metsään ja joutunut sairaalaan.
  
  
• Intialaiset miehet rannalla. Eipä mikään ihme, että kovin moni daami ei viitsi olla yläosattomissa vaikka mieli tekisi. Siinä missä me länsimaalaiset miehet vilkuilemme näteimpiä auringonpalvojattaria häveliäästi syrjäsilmin, intialaiset miehet kerääntyvät laumana ympärille ja tuijottavat arastelematta jos pintaa on näkyvillä yhtään enemmän kuin mitä sari peittäisi.